Rinnetmäki SuomiAreenassa: Urheiluseuroille tukea yhteiskunnallisen vaikuttavuuden perusteella
HJK ry:n toiminnanjohtaja Veli-Matti Rinnetmäki osallistui SuomiAreenassa paneelikeskusteluun urheiluseurojen julkisesti rahoituksesta sekä syrjäytymisen ehkäisemisestä ja eriarvoistumisen torjunnasta, joissa urheiluseuroilla on iso rooli.
Rinnetmäki nosti esille ajatuksen ansaintamallista, jossa urheiluseurat voisivat saada vaikuttavuudesta tukea esimerkiksi sen perusteella, kuinka heidän toimintansa on auttanut syrjäytymisuhan alla olevaa nuorta.
– Syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle suorana kuluna vuositasolla noin 20 000 euroa henkeä kohti. Kun sosioekonomisesti hankalassa asemassa olevan perheen lapsi harrastaisi vuoden meidän seurassamme, seura voisi saada esimerkiksi 10 prosenttia siitä, minkä yhteiskunta säästää, kun pidetään lapsi urheiluseuran toiminnassa mukana.
Tämä idea sai positiivisen vastaanoton paneelissa mukana olleelta Turun pormestarilta Piia Elolta, jonka mielestä tukea tulisi antaa nimenomaan sinne, missä sen vaikutus on suurinta.
Me-säätiön teettämän tutkimuksen perusteella urheiluseuroissa harrastavat pääsääntöisesti hyväosaisten perheiden lapset, joilla ei ole sosioekonomisia riskitekijöitä, kuten pienituloisuutta tai matalaa koulutustasoa. Urheiluseurat tavoittavat liian vähän heikommassa asemassa olevia lapsia.
Rinnetmäki kertoo HJK:lla julkisen rahoituksen osuuden olevan vain noin 7 prosenttia, kun reilu kaksi kolmasosaa jää jalkapalloharrastajien perheiden maksettavaksi. Leirien ja muiden palvelujen osalta vanhempien kustannuksen osuus nousee yli 80 prosenttiin. Loput potista tulee yhteistyökumppaneilta.
Vaikka kokonaiskuvassa julkinen rahoitus ei ole kovin merkittävässä asemassa, on siitäkin hyötyä heikommassa asemassa olevien lasten tavoittamiseen HJK:lla.
– Helsingin kaupunki maksaa kohtuullisen luotettavalla eli ennustettavalla tavalla tukia, jolloin seuran toiminnan kehittäminen, kuten vastuullisuuden korostaminen, mahdollistuu, koska meillä on tämänkaltainen yksi rahoitusmuoto, johon voimme luottaa, Rinnetmäki kertoo.
– Tämä tasainen rahoitus edistää seuran tavoitteita ja arvojen mukaista toimintaa, mikä tähtää siihen, että saadaan mahdollisimman monet lapset ja nuoret mukaan HJK:n toimintaan.
Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri Mika Poutala (kd.) kertoo, että Espoossa kaupunki antaa perusrahoituksen lisäksi lisärahoitusta seuroille, jotka pystyvät järjestämään harrastustoimintaa liikuntarajoitteisille tai yläkouluikäisille ”höntsäharrastusta”.
Rinnetmäenkin mukaan kohdeavustukset ja -tuet ovat erittäin hyviä, koska ne muuttavat toimintaa heti.
– Tämä teini-ikäisten toiminnan tukeminen on fantastinen näkökulma. Se ratkaisee heti ongelman ja panee seuroja ratkaisemaan ongelmaa, joka on jo hyvin tiedossa. Seurat eivät sitä välttämättä itse pysty ratkaisemaan, koska se vaatii innovaatioita ja rahoitusta, joilla voidaan tehdä ihan uudenlaisia asioita uudella tavalla.
Seurat eivät Rinnetmäen mielestä tällä hetkellä pysty taklaamaan edellämainittuja ongelmakohtia, koska jäsenet rahoittavat toiminnan, ja HJK:n keskeinen tehtävä on järjestää toimintaa heille, jotka ovat jo mukana.
Mikäli kaupungilta tulisi kohdeavustusta, seuralla olisi mahdollisuus tehdä muutakin kuin sitä, mitä nykyiset jäsenet odottavat. Rahoitus mahdollistaisi toiminnan tarjoamista uusille kohderyhmille, mikä lisäisi seuran vaikuttavuutta.
Me-säätiön mukaan harrastamisen Suomen malli osallistaa 143 000 koululaista, joista arviolta 22 800 on sellaisia, joilla ei olisi muuten mahdollisuutta harrastaa.
Malli on Rinnetmäen mielestä hyvä, mutta toiminta ei rakenna yhteisöä ja siten ehkäise syrjäytymistä kovinkaan tehokkaasti.
– Kun mietitään, kuinka monta lasta saadaan harrastamisen Suomen mallilla harrastamaan nyt koulujen kerhoissa, herää kysymys, olisiko samalla rahalla näitä perheitä saatu suureen seurayhteisöön mukaan, mikä todistettavasti luo niin paljon hyvää.
– Kerran viikossa tapahtuva toiminta koululla ei luo yhteisöä, jossa voit olla osa jotain itseäsi suurempaa. Tutkimukset osoittavat selkeästi, mitkä ovat urheiluseurojen kyvykkyydet syrjäytymisen ehkäisyssä.
Syy siihen, miksi toiminta perheille on sen hintaista, etteivät kaikki sinne pääse, on erittäin yksinkertainen. Pelkästään olosuhteiden, esimerkiksi kenttien, ylläpitoon kuluu HJK:lla vuosittain noin miljoona euroa, ja toinen reilu miljoona menee Rinnetmäen mukaan valmentajien palkkoihin.
Rinnetmäki muistuttaa, että urheiluseurat ovat jo nyt valtavan vaikuttavia: ne edistävät maahanmuuttajien integraatiota, estävät segregaatiota, lisäävät liikkumista ja ovat keskeisiä koko yhteiskuntarauhan ja turvallisuuden kannalta.
– Meiltä unohtuu helposti, kuinka merkittävä rooli urheilulla ja urheiluseuroilla jo nyt on. Urheiluseurojen toiminnassa ihmiset hyvin erilaisista sosioekonomisista taustoista tulevat yhteen, pelaavat samoissa joukkueissa ja noudattavat samoja sääntöjä. Siinä ei ole merkitystä, kuinka paksu vanhemman lompakko on – se ei määrää, kuinka monta minuuttia kentällä saa pelata.