KLUBIKULMA: yritä. Epäonnistu. Yritä uudelleen. 
HJK:n Klubikulmassa seuran toimijat jakavat ajatuksia ja näkökulmia suomalaiseen jalkapalloon liittyen. Helmikuun kirjoitusvuorossa on poikien F9-F7 harrastejoukkueiden valmennuspäällikkö Noora Mikola.
Miksi epäonnistuminen on niin kamalaa? Miksi emme anna itsemme tai pelaajiemme tehdä virheitä? Lapsi ei luonnostaan pelkää epäonnistumista tai huonoja arvosteluja, vaan pelko opitaan myöhemmällä iällä. Mutta kuka sen meille opettaa - ja ennen kaikkea miksi?
Pelaajiemme käytökseen ja suoritukseen vaikuttavat vahvasti niiden tuottamat seuraamukset. Raa’asti jaoteltuna voimme joko palkita pelaajia hyvästä suorituksesta tai rangaista heitä huonosta suorituksesta. Virheillä pelottelu ei koske ainoastaan urheilukenttiä, vaan yhteiskuntamme on vahvasti rakennettu tämän toimintamallin varaan. Lakijärjestelmämme tukeutuu rankaisemismalleihin ja niin koulumenestys kuin sosiaalinen kehityksemme hyödyntää tätä toimintamallia. Ja ihmekös tuo, se nimittäin tuntuu olevan erittäin tehokas ja nopea tapa kontrolloida käytöstä. Tämän mallin siirtäminen urheiluun tarkoittaisi ajatuksen tasolla sitä, että jos opetamme pelaajamme pelkäämään epäonnistumista, suorittavat he kentällä paremmin. Mutta, jos yritämme kitkeä huonot suoritukset pois harjoitustilanteista, käytämme pelkoa opetuskeinona. Tällöin pelaajat eivät pyri onnistuneisiin suorituksiin, vaan he pyrkivät välttämään epäonnistumisia. Tutkimusten mukaan virheistä rankaiseminen on nopein ja tehokkain tapa luoda epäonnistumisen pelkoa. Pelitilanne ei yhtäkkiä olekaan enää hauska ja jännittävä, vaan valtava uhka.
Ihminen on myös siitä jännä otus, että pilaamme helposti itse oman onnemme. Harmittelemme, ettei meillä ole enempää aikaa, mainetta ja mammonaa, sen sijaan että nauttisimme kaikesta siitä mitä meillä on. Sama koskee urheilua ja suorituskykyä. Virheen jälkeinen kaoottinen ajattelu johtaa usein uusiin virheisiin. Keskitymme täysin vääriin asioihin ja ajatuksemme ovat luokkaa ”älä vedä ohi” sen sijaan että keskittyisimme pistämään pallon maaliin. Aivomme eivät käsitä kieltosanoja ja ”ei noin, ei näin” -ohjeistuksella on tällöin täysin päinvastainen vaikutus. Kokeilepa joskus vetää treenit ilman että käytät sanaa “älä”. Helpommin sanottu kuin tehty.
No mitä hittoa tässä sitten pitäisi tehdä? Pelaajat tekevät virheitä jatkuvasti! Niinpä. Tällöin valmentajan tärkein rooli on rohkaista pelaajaa yrittämään uudestaan. Etenkin lasten valmennuksessa, jossa valmentaja usein on supersankarista seuraava, on valmentajan tuki äärimmäisen tärkeää kun pelaaja huomaa, ettei jokin tahdo onnistua. Lisää tähän vielä positiivinen palaute onnistuneen suorituksen jälkeen, niin olet oikeilla jäljillä.
Heitänpä nyt siis haasteen: Tehdään junnufutiskentistä paikka, jossa virheet nähdään osana oppimista ja tärkeintä on pelille heittäytyminen ja se, että tekee parhaansa. Virheitä saa ja pitääkin tehdä, eihän sitä tässä muuten kukaan ikinä opi yhtään mitään.