Kauden vaihteessa HJK:ssa on vietetty tunteellisia läksiäisiä. Yhteensä yli 55 vuotta Klubissa vaikuttaneet Jari Rantanen ja Petteri ”Jabe” Jaatinen siirtyvät seuraaviin seikkailuihin jättäen vahvan jäljen koko Klubiin.
HJK ry:n alkutaivalta kerrattaessa Rantasen ja Jaatisen nimiä ei voi välttää. Kaksikko pyörittikin HJK:n joukkuetoimintaa pitkään omalla innostuksellaan ja osaamisellaan.
– Oli vuosi 1988 kun tulin maalta ja lähdin rohkeasti kokeilemaan, saisinko töitä Suomen parhaasta futisjengistä. Kävelin suoraan HJK:n toimistolle ja siellä yksin koko seuraa hoitanut rouva ohjasi eteenpäin ja jo pian olinkin 1976 syntyneiden joukkueen valmentaja. Siitä kaikki lähti. Se oli minulle oppikoulu ja pääsy sisään Klubiin, mistä kiitos kuuluu joukkueen taustahenkilöinä vaikuttaneille Olavi Viljaselle, Ira Riihilahdelle, Erpo Oksaselle ja Markku Peltoniemelle, Rantanen kertaa alkutaivaltaan.
Rantanen niitti menestystä B-junioreiden valmennuksessa ja aloitti seuran valmennuspäällikkönä vuonna 2000. Siitä lähtien Rantanen on ollut yhtäjaksoisesti töissä Klubissa ja valmentanut samalla. Uran ikimuistoisimpiin projekteihin lukeutuu HJK Klubi 04 perustaminen 2000-luvun alkupuolella sekä sitä seuranneet kymmenen vuotta joukkueen taustoissa ja valmennuksessa.
– Oma perhe on ollut tiiviisti kiinni tässä toiminnassa, sillä kaikki kolme poikaa ovat pelanneet ja valmentaneet Klubissa. Kulunut kausi oli itseasiassa silti ensimmäinen, kun olimme kaikki samanaikaisesti täällä töissä. Tämä on ollut koko perheelle iso asia ja tuonut meille kaikille todella paljon mahtavia kokemuksia ja uusia mahdollisuuksia. Samalla ympyrä on nyt sulkeutunut, kun poikani valmentavat nykyisin omien entisten valmennettavieni lapsia, Rantanen kertaa.
Jari Rantanen joukkueensa kanssa Helsinki Cupissa 1988. Rantanen kuvassa oikealla.
35-vuotisen uran varrelle on mahtunut niin pelaajia, valmentajia kuin työkavereitakin, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jäljen. Usean oman pelaajan kansainvälistä uraa saa seurata yhä.
– Jos joku seura voi olla rakas niin tämä se on. Totta kai matkalle on mahtunut pettymyksiä, mutta tämä on ollut siitä hieno paikka olla, että tämä kasvattaa. HJK:ta rakastetaan tai vihataan, se on totta. Aina ei ole ollut helppoa, sen on saanut tuntea nahoissaan, mutta Suomen paras seurahan tämä on.
– Olen saanut monessa mielessä olla onnellisten tähtien alla, tällaisten pelaajien, valmentajien, perheiden, sidosryhmien kanssa Suomen parhaassa seurassa. Se on ollut ihan uskomaton juttu. Olen niin ylpeä ja iloinen, että näin on käynyt. Matkaan on mahtunut niin paljon ystävyyssuhteita, jotka ovat valtava rikkaus itselle, Rantanen kiittää.
Petteri Jaatinen HJK:n fyysisenä valmentajana Youth Leaguessa. Jaatinen kuvassa vasemmalla.
Jarin sanat Klubista kiinnittivät yhteisöön aikanaan myös toisen seuran kantavana voimana lopulta toimineen persoonan. Petteri ”Jabe” Jaatinen kirjoitti ensimmäisen valmentajasopimuksensa Klubin kanssa jo vuonna 1993 silloisen valmennuspäällikkö Tuomo Saarnion kannustamana. Ensimmäiseksi valmennettavaksi joukkueeksi tulivat 1983 syntyneet, joissa mm. HJK:n nykyinen päävalmentaja Toni Koskela tuolloin pelasi.
Matka -83 syntyneiden sekä seuran A- ja B-junioreiden kanssa jatkui useita vuosia ja välille mahtui muitakin seikkailuja, kuten vuosi Skotlannin Valioliigassa. Kauden 2000 vaihtuessa Jaatinen aloitti seuran toisena valmennuspäällikkönä Rantasen vinkistä.
– Vuosituhannen alku oli todella vahvaa kasvun ja kehittymisen aikaa. Pelaajamäärä tuplaantui kolmessa vuodessa, Saharaan saatiin tekonurmi ja Töölöstä alkoi syntyä paikka, jossa valmentajat ja pelaajat pääsivät kohtaamaan toisiaan. Yhteistyö kaupunginosa- ja edustusjoukkueiden (nykyiset akatemiajoukkueet) välillä kasvoi ja aikanaan erilliset seurat yhdistyivät yhdeksi. Tätä hulinaa pyöritimme pitkään kolmestaan, minä, Jari ja Petra Häkkinen. Olihan se vauhdikasta, Jaatinen naurahtaa.
2000-luvun alun jälkeen tie Klubissa on jatkunut katkeamattomana, vaikka matkalle on mahtunut myös muita tehtäviä mm. Palloliitossa.
– 90-luvun puolivälissä ja 2000-luvun alussa missään, ei edes Klubissa, oltu vielä näin ammattimaisia. Nykyään meidän oma tasomme on todella kova, mutta siihen on kasvanut sisään eikä sitä enää hätkähdä. Yksi parhaista jutuista itseasiassa on, että muut eurooppalaiset suurseurat arvostavat toimintamme laatua ja pelaajat haluavat seuraamme. Meillä yritetään parhaansa, halutaan voittaa ja kehittää. Se näkyy arjessa, Jaatinen pohtii.
HJK voitti vuonna 2003 ”kaiken mitä Suomessa oli voitettavissa”. Jaatinen toimi Keith Armstrongin joukkueen fyysisenä valmentajana.
Jaatinen on ollut eturivissä rakentamassa Klubista suomalaista huippuseuraa ja viemässä koko lajia eteenpäin. Koko pelaajapolku pienimmistä kaupunginosapelaajista Veikkausliigaan saakka on tullut tutuksi Klubin vuosien aikana.
– Olen seuralle kiitollinen siitä, mitä olen saanut täällä tehdä. Jaettu ilo on ollut se juttu, olen saanut tutustua ja kokea menestystä todella hienojen ihmisten ja pelaajiin kanssa. Onnistumisia on muuallakin kuin akatemioiden otteluissa, niitä on monenlaisia. Innostuneita lapsia, jotka ovat valmiita treenaamaan ja nauttivat jalkapallosta. Niistä hetkistä sydän hymyilee eniten, Jaatinen kiteyttää ja päättää:
– Valmennus Klubissa jää tauolle, mutta työ jalkapallon eteen jatkuu. Olen kaksi kertaa HJK:sta lähtenyt, kaksi kertaa palannut. En missään nimessä nytkään lukitse ovea, vaan keskityn opiskelemaan ja katsotaan missä ollaan parin vuoden päästä.
Jari ja Jabe, Klubi kiittää sinivalkoisista vuosista, klubisydämestänne ja työstä, jolla olette seuraa rakentaneet. Kiitos!