Artikkeli on alun perin julkaistu Klubilainen-lehden 3. numerossa.
Poikkeuksellisen ajan vuoksi moni HJK:n perinteisistä tapahtumista on jouduttu siirtämään tai perumaan. Moni kaipaa ehkä eniten klubilaiseen kevääseen jo vuosikymmenen kuulunutta HJK Cupia. Koko Klubiperheen tapahtuma on koonnut yhteen kaikki sinivalkoiset niin naisten ja miesten edustusjoukkueista aina pienimpiin junioreihin asti.
HJK Cupissa on viime vuosina ollut tarjolla entistä monipuolisempaa ohjelmaa ja nähtävää. Perheen pienimmät ovat päässeet touhumaan seikkailuradalle ja nuorimmat ikäluokat ovat pelanneet 5v5 miniturnauksen. Osa joukkueista on ottanut toisistaan mittaa perinteisen rankkarikisan muodossa ja vanhemmat ikäluokat ovat esitelleet taitojaan futistennis-turnauksessa. Kauden avaustapahtuman aikana on välillä satanut räntää tai armoton myrskytuuli puhaltanut läpi stadionin. Silti HJK Cupin suosio on vuosi vuodelta vain kasvanut.
– Mielestäni se kertoo tapahtuman merkityksestä seurayhteisölle. Yksi tärkeimmistä asioista on se, että HJK Cup on tuonut sekä miesten että naisten edustusjoukkueiden pelaajat
lähemmäksi junioreita. Esimerkiksi naisten joukkueen kapteeni Linda Ruutu on tytöille muutenkin esikuva: koronaviruksen aikana hän on osallistunut yhteen joukkueemme etäkokoukseen, jossa pelaajamme ovat voineet kysyä häneltä kuulumisia. Nuoremman polven pelaajista puolestaan Annika Huhta on aina valmis kikkailemaan tyttöjen kanssa. HJK Cupissa näitä idoleita on päässyt ihailemaan lähietäisyydeltä, kertoo tyttöjen 2009-syntyneiden Akatemiajoukkueen vastuuvalmentaja Sanna Malaska.
Toiminnanjohtaja Timo Muurinen on samaa mieltä Malaskan kanssa ja muistelee liigapelaajien yhteisesiintymisiä junnujen kanssa.
– Itselleni mieleenpainuvin muisto on ollut, kun japanilaistähti Atomu Tanaka pelasi muutama vuosi sitten pienpelejä junnujen kanssa. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta jalkapallon kieli riitti mainiosti. Myös nimikirjoitusjono Jari Litmasen perässä vuonna 2011 oli ainutlaatuinen. Vaikka mies oli kokenut nimmarien jakaja, hänenkin kätensä taisi hommassa puutua. Yksikään junnu ei kuitenkaan jäänyt ilman legendan puumerkkiä.
Entinen klubilainen, nykyinen poikien maajoukkuevalmentaja Erkka V. Lehtola muistelee rankkarikilpailujen vaatineen tasapainoilua iloisen perhetapahtuman ja urheiluun aina kuuluvan kilpailullisuuden välillä.
– Olin muutamana vuotena laatimassa rankkarikisojen kaavioita. Siinä täytyi taiteilla urheilullisuuden ja kaikkien osallistujien hyvän mielen herkässä välimaastossa – tarkoitus on tietysti kisailla iloisella fiiliksellä. Silti itkuilta ei aina voi välttyä, eikä ehkä tarvitsekaan. Uskon, että useimpien mielestä tilaisuuden henki on ollut oikeanlainen. Siitä kertoo jo tapahtuman pitkähkö historia.
Malaska on Lehtolan kanssa samoilla linjoilla.
– Meidän tytöillemme HJK Cup on ollut tärkeä juttu, urheiluhenkeä parhaimmillaan. Vaikka tilaisuus on leikkimielinen, pelaajamme ovat ottaneet rankkarit tosissaan. Mielestäni tilaisuuden organisointi on viime vuosina parantunut, vuoden 2019 Cup oli ehkä paras kautta aikojen.
Vaikka tämä vuosi jää väliin, toivottavasti jo ensi keväänä Klubiperhe pääsee kokoontumaan ja viettämään aikaa yhteisen illan merkeissä!