KLUBIKULMA: Miten vahvistamme jalkapallon yhteiskunnallista merkityksellisyyttä?

5.3.2019 klo 09:00

HJK:n Klubikulmassa seuran toimijat jakavat ajatuksia ja näkökulmia suomalaiseen jalkapalloon liittyen. Maaliskuun kirjoitusvuorossa on tyttöjen harrastejoukkueiden valmennuspäällikkö Timo Räikkönen.

Suomen jalkapallon nykytilasta ja tulevaisuudesta käydään vilkasta keskustelua niin mediassa kuin jalkapalloperheen keskuudessa. Keskustelujen yhtenä tärkeänä juonteena ovat pohdinnat jalkapallon yhteiskunnallisesta merkityksestä lasten ja nuorten hyvinvoinnin rakentajana. Esimerkiksi Palloliiton strategiassa vuosille 2016-2020 todetaan, että "jalkapalloa voidaan hyvin perustein pitää erittäin merkittävässä roolissa kasvattajana ja kouluttajana – tärkeänä hyvinvoinnin kartuttajana koko yhteiskunnassa" (Palloliitto 2016, 10).

Samansuuntaisesti viestitään myös Sitran Kohti osaamisen aikaa  -raportissa (2019), jossa tunnustetaan liikunnan ja urheilun merkitys lasten ja nuorten voimavarojen kehittämisessä. Parhaimmillaan jalkapalloharrastus on juuri tälläinen Sitran raportissa kuvattu turvallinen kasvuympäristö, joka tarjoaa "erilaisia tapoja ja paikkoja oppimiselle sekä rakentaa ihmiselle taitoja, joita virallinen koulutusjärjestelmä ei tuota (Sitra 2019, 22; ks. myös Aaltonen 2016).

Vaikka Suomessa jalkapallon yhteiskunnallinen asema on tällä hetkellä suhteellisen hyvä, saattaa tilanne tulevaisuudessa muuttua. Esimerkiksi Turun yliopiston professori Pasi Koski on nostanut esille monia seuratoiminnan tulevaisuuden kannalta kriittisiä kysymyksiä ja huolenaiheita, jotka liittyvät muun muassa lasten ja nuorten liikunnallisen perustan rapautumiseen, liikunnan ja urheilun merkityksellisyyden heikkenemiseen sekä kilpaurheilun viehätyksen hiipumiseen (Koski 2019; ks. myös Kokko & Martin 2019).

Myös meidän jalkapallotoimijoiden on syytä ottaa edellä kuvatut trendit ja uhkakuvat kriittiseen tarkasteluun ja miettiä hyvissä ajoin toimenpiteitä, joiden avulla jalkapallon yhteiskunnallinen asema säilyy vahvana myös tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. 

Nähdäkseni yksi varteenotettava keino jalkapallon merkityksellisyyden ja houkuttelevuuden varmistamiseksi olisi terävöittää ja vahvistaa jalkapallon kasvatuksellista roolia. Liikunnan avulla kasvattaminen nousee vahvasti esille myös uusimmassa lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksessa, jossa ohjatussa liikunnassa mukana olevien lasten vanhemmat pitävät laadukasta kasvatuksellista ohjaamista erittäin toivottavana (Hakanen ym. 2019, 36).

Voisivatko kasvatuksellisen roolin itselleen tärkeäksi kokevat seurat tarjota tulevaisuudessa jäsenilleen sekä lajitaitojen ja fyysisten ominaisuuksien kehittämiseen tähtäävän liikuntalupauksen että henkisten ja sosiaalisten ominaisuuksien kehittämiseen tähtäävän kasvatuslupauksen?

***

Käytännössä jalkapalloseurat pystyvät jo hyvin toteuttamaan liikuntalupaukseen sisältyvät tavoitteet, mutta kasvatuslupauksen osalta tilanne on huomattavasti haasteellisempi. Kasvatuslupauksen tielle lähtevien seurojen kannattaa heti alkutaipaleella huomioida ainakin seuraavat perusasiat, jotta kehitystyö suuntautuu oikein:

– Lähde liikkeelle seuran omista arvoista, jotta jalkapallon avulla kasvattamisesta muodostuu kiinteä ja luonnollinen osa pelaajien ja joukkueiden arkea. Kasvatuslupauksen toteuttamista ei kannata ulkoistaa erillisiin hankkeisiin tai toimintoihin (esimerkiksi matalan kynnyksen jalkapallo, iltapäiväkerhotoiminta), vaikka ne ovatkin tärkeä osa monen seuran laajempaa yhteiskuntavastuullista toimintaa. 

– Pidä kirkkaana mielessä lapsen oikeudet (YK:n lapsen oikeuksien sopimus) eli kohtaa lapset ja nuoret aktiivisina toimijoina ja subjekteina, joilla on oikeus tulla nähdyksi ja kuulluksi omana itsenään.

– Huomioi lasten ja nuorten kasvuun ja kehitykseen liittyvät psykologiset perustarpeet (esim. Deci & Ryan 2012) eli riittävät kokemukset omaehtoisuudesta ("futis on minun juttuni"), kyvykkyydestä ("osaan ja pärjään treeneissä ja peleissä") sekä yhteisöllisyydestä ("olen tärkeä osa tätä joukkuetta ja seuraa").

– Tiedosta, että jalkapalloharrastus ei automaattisesti edistä pelaajien henkistä ja sosiaalista kasvua. Urheilussa opitut elämäntaidot eivät suoraan siirry käytettäväksi muilla elämänalueilla, vaan tämä edellyttää sekä valmennukselta että koko toimintaympäristöltä erityistä osaamista ja ohjausta (esim. Coakley 2011; Pierce ym. 2017).

***

HJK on vuosien varrella tehnyt hienoa työtä jalkapallon avulla kasvattamisessa (vuoden 2018 UEFA Grassroots -seura), mutta systemaattinen kasvatustyö jalkapallon avulla on monilta osin alkuvaiheessa. Ohessa lyhyt kuvaus jo tekemistämme toimenpiteistä sekä ajatuksia tulevista askelmerkeistä.

HJK:n päivitettyjen valmennuslinjausten yhteydessä olemme ottaneet valmennuskoulutuksessamme tälle kaudelle selkeän "rytminvaihdon" ja pelitavallisten opetussisältöjen lisäksi kohdistamme entistä enemmän huomiota myös seuran arvoihin sekä psykososiaalisiin tekijöihin.

Kaikki seuramme valmentajat ovat esimerkiksi käyneet yhteisen arvokoulutuksen ja jatkaneet arvotyöskentelyä myös omien joukkueidensa kanssa. Olemme jaksottaneet seuran arvot – klubilaisuus, kasvu ja kunnianhimo – osaksi joukkueiden kausisuunnitelmia: kauden alussa keskitymme aina klubilaisuuteen, treenikauden keskellä korostuvat kasvuun liittyvät teemat ja pelikaudella keskiössä luonnollisesti kunnianhimo (lasten kanssa puhumme tosin enemmän intohimosta).

Päivitetyssä valmennuslinjassamme löytyvät eri ikävaiheille määritetyt tekniikan, taidon ja peruspelaamisen konseptit sekä alustavat psykososiaaliset konseptit. Jatkossa juuri nämä pelaajille ja valmentajille erikseen kohdistetut psykososiaaliset konseptit ovat se keino, jolla vahvistamme omaa kasvatuksellista rooliamme.

On perusteltua lähteä liikkeelle sellaisista psykososiaalisista konsepteista, jotka edistävät suoraan itse lajissa kehittymistä (esim. keskittyminen tai kilpailuun valmistautuminen), mutta kunnianhimoisen kasvatuslupauksen hengessä olisi mielestäni mahdollista edetä myös kohti yleisten elämäntaitojen opettamista ja oppimista (esim. vastuullisuus ja erilaisuuden hyväksyminen).

Edellä kuvatun perusteella olemme hahmotelleet jatkotyöstämistä varten HJK:n arvoihin sekä psykologisiin perustarpeisiin kiinnittyviä kasvatuksellisia konsepteja: 

Klubilaisuus: vuorovaikutus ja ihmissuhteet, erilaisuuden hyväksyminen/monimuotoisuus, vastuullisuus, merkityksellinen elämä, (itse)myötätunto.

Kasvu: keskittyminen, innostus ja motivaatio, tavoitteenasettelu, kasvun ajattelutapa, itseluottamus ja minäpystyvyys, sinnikkyys, itsesäätelytaidot.

Kunnianhimo: tunteet ja ajattelu, kilpailuun valmistautuminen ja kilpaileminen, vireystila ja stressin säätely, epävarmuuden sietokyky, onnistumisista ja menestyksestä iloitseminen.
 

***

Yhteiskunnallisen kehityksen ja erityisesti seuratoiminnan trendit huomioiden olisi perusteltua ja toivottavaa, että jalkapalloperheen eri toimijat lähtisivät rohkeasti tavoittelemaan laadukkaan pelaajakehityksen ohella myös laadukasta ihmiskehitystä. Hahmottelemani kasvatuslupaus sekä siihen kiinnittyvät kasvatukselliset konseptit tuovat toivottavasti lisää konkretiaa tämän työn pohjalle.

Meillä on hieno mahdollisuus olla jalkapallon avulla kasvattamassa tasapainoisia, omiin kykyihinsä luottavia, sinnikkäitä, sosiaalisesti kyvykkäitä sekä liikunnallista elämäntapaa arvostavia yhteiskunnan jäseniä. Jos onnistumme tässä tehtävässä, niin jalkapallon yhteiskunnallinen merkityksellisyys ja houkuttelevuus ovat turvattuina myös tulevaisuudessa.


Lähteet:

Aaltonen, Mika (2016): Ei vain urheilua. Liikunnan ja urheilun merkitys yhteiskunnan uusiutumisen kannalta. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:2. Valtion liikuntaneuvosto, Helsinki.

Coakley, Jay (2011): Youth Sports: What Counts as Positive Development? Journal of Sport & Social Issues 35:306–24.

Deci, Edward ja Richard Ryan (2012): Motivation, personality and development within embedded social context: An overview of selfdetermination theory. Teoksessa Richard Ryan (toim.), The Oxford Handbook of Human Motivation (s. 85–107). Oxford University Press, Oxford. 

Hakanen, Tiina, Sami Myllyniemi ja Mikko Salasuo (toim.) (2019): Oikeus liikkua. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:2. Valtion liikuntaneuvosto, Helsinki.

Kokko, Sami ja Leena Martin (toim.) (2019): Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1. Valtion liikuntaneuvosto, Helsinki.

Koski, Pasi (2019): Seuratoiminnan muutokset ja tulevaisuus. Etelän Seurojen Ääni -seminaari 1.2.2019, Helsinki.

Palloliitto (2016): Suomalaisen jalkapallon ja futsalin strategia 2016-2020. Suomen Palloliitto, Helsinki. 

Pierce Scott, Daniel Gould ja Martin Camiré (2017): Definition and model of life skills transfer. International Review of Sport and Exercise Psychology, 10:1, 186-21.

Sitra (2019): Kohti osaamisen aikaa – 30 yhteiskunnallisen toimijan yhteinen tahtotila elinikäisestä oppimisesta. Sitran selvityksiä 146. Sitra, Helsinki.