Sormi jatkuvasti pelaajan pulssilla – Klubin urheilijakeskeinen valmennusprosessi

25.1.2019 klo 12:00

Urheilijakeskeisessä valmennuksessa jokaista pelaajaa pyritään tukemaan yksilönä joukkueen sisällä.

Jalkapallo on joukkuelaji, mutta urheilijakeskeisessä valmennuksessa jokaista pelaajaa pyritään tukemaan yksilönä joukkueen sisällä. Jokainen ihminen on erilainen, joten urheilijakeskeisessä valmennusprosessissa korostuu pelaajan tunteminen. Valmentajan ja pelaajan välinen kommunikaatio on prosessissa avainasemassa. Tavoitteena on kehittää pelaajan autonomian ja vastuun lisäksi urheilijan omaan kehitykseen osallistamista.

– Valmentajan on pidettävä urheilijakeskeisessä valmennusprosessissa iso kuva koko ajan mielessä. Tehtävämme on varmistaa, että pelaaja oppii Klubissa ammattijalkapalloilijana vaadittavat tiedot sekä taidot, kertoo poikien akatemiajoukkueiden valmennuspäällikkö Erkki Valla.

– Valmennusprosessissa täytyy muistaa suunnittelun pitkäjänteisyys, jotta urheilijat ovat valmiita kasvamaan huippupelaajiksi. Useamman vuoden suunnittelu harjoittelun rakenteista ja sisällöistä varmistaa, ettei asioissa hypitä ja että mitään ei jää väliin, lisää tyttöjen talenttivalmentaja Jonne Kunnas.

Urheilijakeskeinen valmennus ei tarkoita, että valmennusprosessi muuttuu yksilövalmennukseksi. Tärkeintä on kollektiivin toiminta. Jos joukkuearki ei ole kunnossa, menettävät kaikki yksilöä tukevat toimenpiteet merkityksensä. Joukkueen toiminnassa pitääkin jatkuvasti miettiä, kuinka paljon voi keskittyä yksilön ominaisuuksiin.

– Yksilön ominaisuuksien kehittäminen irrallaan jalkapallopelin teknistaktisista, fyysisistä ja psykologisista reunaehdoista voi johtaa tilanteeseen, jossa kentällä on nippu hyviä pelaajia, jotka eivät kuitenkaan osaa toimia yhdessä, avaa Valla.

Pelaajan itsetuntemus kaiken A ja O

Urheilijakeskeisen valmennuksen keskiössä on pelaajan itsetuntemus. Päätös panostaa huippu-urheiluun täytyy tulla pelaajalta itseltään.

– Pelaajalla täytyy olla vahva sisäinen tunne, että asia jota tavoittelee, on merkityksellinen. Ihminen ei tietenkään ole immuuni ulkopuolisille vaikutuksille, mutta päätös pitää lähteä pelaajasta. Meidän tehtävämme on varmistaa, että pelaaja oikeasti ymmärtää huippu-urheilun äärimmäisen kovat vaatimukset ja haluaa tehdä jalkapallosta ammatin. Tämän jälkeen olemme vain pelaajan auttajia, jatkaa Valla.

Kunnaksen mukaan on tärkeätä, että valmentaja pystyy luomaan avoimen sekä turvallisen toimintaympäristön joukkueeseen, jotta pelaajilla on mahdollisuus yrittää, onnistua ja epäonnistua itselleen turvallisessa ympäristössä.

 – Urheilukeskeinen valmennus vaatii pelaajalta vastuunottoa omasta tekemisestään. Ongelmien tai epäonnistumisten kohdalla syyn voi helposti löytää ympäröivästä maailmasta ja ihmisistä. Pettymysten kohtaaminen ja käsittely sekä vastuunotto omasta toiminnasta ja asioiden ratkaisemisesta on avainasemassa.

Huippu-urheilijan arki on rankkaa työntekoa. Pitää uskoa sinnikkäästi omaan tekemiseen ja tehdä asioita aina vielä vähän paremmin, että voi ylittää seuraavan esteen. Onnistumisia tulee, mutta ihminen ei elä muuttumattomassa tilassa.

– Pelaaja voi olla todella motivoitunut ja puoli vuotta myöhemmin tilanne voi olla toinen. Asiat elää ja varsinkin nuorten kanssa täytyy olla jatkuvasti hereillä. Välillä siinä onnistutaan ja välillä ei. Pelaaja on kuitenkin loppupelissä se, joka tekee itsestään urheilijan. Valmentaja on tukemassa ja ohjaamassa pelaajaa, mutta urheilijalla on lopullinen vastuu päättää miten syö, nukkuu tai vetää viimeisen spurtin treeneissä, Valla toteaa.